Tyttöjen tuloa ei voinut estää

Ensimmäinen töpöhäntäinen otus Marski saapui onnellisesti Suomeen syyskuussa 2010 ja se saatiin rekisteröidyksi Kissaliitossa FIFe-järjestelmään. Näin meistä tuli virallisesti rotukissan omistajia. Seuraavaksi eteen nousi kysymys: ollako pelkästään onnellisia rotukissan omistajia vai sukeltaako mukaan tuntemattomaan näyttely- ja mahdollisesti kasvatustoimintaan? Harvinaisessa ja melko tuntemattomassa rodussa on omat kiehtovat puolensa, mutta kuinka paljon erilaisia ponnistuksia se vaatii; siitä ei tiedetty silloin paljoakaan.  Vuoden 2009 loppuun mennessä Kissaliiton tilastojen mukaan Suomessa oli rekisteröityjä Kuriilien Bobtailia vain 44 kappaletta.

Onneksi nykymaailma on sellainen, että tiedonjanoisille ja asiasta kiinnostuneille löytyy riittävästi infoa eri lähteistä. Olemme saaneet myös valtavasti tukea kissojemme kasvattajilta sekä suomalaisilta pitkän linjan kasvattajilta.

Marskin näyttelyura lähti käyntiin jo syyskuun 2010 alkupuolella Sotshissa. Marski asui silloin vielä kasvattajansa luona. Suomessa päästiin ensimmäiseen näyttelyyn kesäkuussa 2011. Näyttelykertoja alkoi kertyä lisää ja perheessämme alettiin miettiä vakavasti rotukissojen kasvatustoimintaa. Niinpä Suomen Kissaliiton kasvattajan peruskurssi tuli käytyä elokuussa 2011. Kasvattajanimi FI* Kuriton rekisteröitiin samana vuonna syyskuussa.

Kuriilien Bobtail Marski

Marski tutkimassa tiluksiaan

Mutta mistä siitospojalle saadaan tyttökaveri? Tämän kysymys tuli ajankohtaiseksi keväällä 2011, kun kaikki muut järjestelyt kasvatustoimintaa varten etenivät omaa tahtiaan. Onneksi oli kenen puoleen kääntyä ja juhannuspäivänä taloon ilmestyi räväkkä sisupussi Simppu.

Kuriilien Bobtail Simppu_001

Pääsiäistipu Simppu

Marskista ja Simpusta tuli toistensa parhaat kaverit muutamassa päivässä ja sen jälkeiset kuukaudet menivät näyttelyissä ja kissapariskunnan suhteen syventämisessä. Ensimmäinen pentue näki päivänvalon 30.4.2012, jolloin Simppu ylpeänä äitinä synnytti kuusi tervettä potraa bobbaria: kaksi tyttöä ja neljä poikaa. Simppu on ollut erinomainen äiti ja kasvattaja, pennut lähtivät valloittamaan uusien omistajiensa sydämiä täynnä itseluottamusta.

Kun viimeisen pennun takatassu näkyi, perheen äidin ajatus uudesta tyttöbobbarista ”nosti päätänsä”. Ajatusta oli pyöritelty aikaisemmin ja etsivää pohjatyötä oli tehty useamman kuukauden ajan, mutta aluksi hyvän kodin saaminen ensimmäisille pennuille oli kuitenkin tärkeintä. Harvinaisen rodun osalta se osoittautui välillä hankalaksi yhtälöksi. Sopivan naaraan löytäminen kasvatustyöhön ei ole helppo juttu. Toisen tytön tulo kuitenkin oli yllätys monelle. Hopeavärinen hienohelma Pipsa ilmestyi Kuriton-kissalaan syksyllä 2012.

Kuriilien Bobtail Pipsa_001

Kissalan kuopus Pipsa

Keväällä 2013 FI* Kuriton-kissalassa asustaa kolme valloittavaa töpöhäntäistä Kuriilien Bobtailia, jotka ovat kaikki eri geenilinjoilta ja näin olleen kasvatustoiminta on pääsemässä vauhtiin hyvältä pohjalta.

Mainokset

Mistä kaikki alkoi…

Rotu on tullut tutuksi sattumalta vuonna kesällä 2010, kun perheen äiti Venäjällä käydessään kuuli Kuriilien Bobtaileista. Tästä kissarodusta liikkui paljon tarinoita ja legendoja, niitä verrattiin satuolentoihin, joilla on poikkeukselliset – ei kissalle ominaiset – pitkät takatassut ja jäniksen häntä.

Kuriilien Bobtail kuume valloitti välittömästi koko perheen; kissan hännän muoto ja luonne sekä harvinaisuus Suomessa vetivät puoleensa. Kaikki perheenjäsenet hyväksyivät rodun omakseen siltä istumalta. Näin meille tuli syyskuussa 2010 ensimmäinen punainen ”ilveksemme” Marski venäläiseltä kasvattajalta Island Julapp.

Kuriilien Bobtail Marski_001

Meripihkasilmäinen Marski